Sadevesijärjestelmät ja lisävarusteet ruostumattomasta teräksestä

G. Bröhl, Cologne

Sadevesijärjestelmät ja lisävarusteet ruostumattomasta teräksestä

1 Johdanto

Kaikki vesikatot tarvitsevat sadevesijärjestelmän olkoon sitten kysymyksessä jyrkkä tai vähemmän kalteva kattomuoto tai tasakatto. Sade- ja kondenssiveden nopeaan ja tehokkaaseen poistamiseen kattopinnoilta tarvittavat vedenpoistojärjestelmät muodostuvat pyöreistä tai kulmikkaista vesikouruista ja syöksytorvista sekä tarvittavista lisävarusteista.
Tämän julkaisun tarkoituksena on antaa tietoa sopivan materiaalin ja pinnanlaadun valitsemiseksi. Joka maassa on kuitenkin myös omat standardinsa ja käytäntönsä, jotka on otettava huomioon.

1.1 Sadevesijärjestelmien toimintaperiaatteita

Vialliset sadevesijärjestelmät voivat aiheuttaa rakennukselle huomattavaa vahinkoa. Syynä saattavat olla laitteiden väärä sijoittelu, korroosio tai materiaalien vanheneminen. Sadevedestä aiheutuvia tyypillisimpiä vahinkoja ovat:
• katto-orsien kostuminen ja mätäneminen
• kattorakenteiden vaurioituminen
• sisäänrakennettujen vesikourujen vuodoista aiheutuva kantavien raken-
teiden ja verhouksien kostuminen
• vaurioituneiden syöksytorven osien julkisivuille aiheuttamat vakavat vahingot
• häiritsevät vesijäljet ja rappauksen irtoaminen
Vuotoja ei aina huomata heti. Saattaa kulua vuosia ennen kuin kosteuden aiheuttamat vauriot tulevat esiin. Siihen mennessä aiheutuneet – usein näkymättömät – lisävahingot voivat olla huomattavia ja kalliita korjata.
Tällaisilta vahingoilta voitaisiin usein välttyä käyttämällä korkealuokkaisia materiaaleja ja asiantuntevia asentajia. Erinomaisen kestävyytensä ansiosta ruostumaton teräs soveltuu erityisen hyvin vesikattojen sadevesijärjestelmiin. Vaativissa ympäristöolosuhteissa ruostumattoman teräksen käytöstä saatu etu korostuu, koska materiaali kestää hyvin pitkäaikaista kulutusta.
Kattosaneerauksissa ruostumattomat teräkset puolustavat paikkaansa myös siksi, että niitä voidaan käyttää yhdessä melkein kaikkien rakennusmateriaalien – myös bitumia sisältävien materiaalien – kanssa. Kokemukset osoittavat, että ruostumaton teräs kestää bitumikatoilta tulevaa sadevettä ja se voi olla myös suoraan kosketuksissa bitumia sisältäviin materiaaleihin.

1.2 Sadevesijärjestelmät arkkitehtonisena elementtinä

Toiminnallisen tehtävänsä lisäksi sadevesijärjestelmät toimivat myös osana rakennuksen arkkitehtuuria. Vedenpoistojärjestelmän materiaalia ja muotoa valittaessa ja suunniteltaessa ruostumaton teräs voi täyttää kaikki rakennuttajan ja arkkitehdin vaatimukset.

1.3 Ympäristöominaisuudet

Ruostumaton teräs on erittäin ympäristöystävällinen tuote. Omakotitaloissa voidaan kerätä sadevettä tynnyreihin tai säiliöihin ja käyttää tätä vettä kukkapenkkien ja ruohon kasteluun tai jopa koristekala-altaisiin. Erityisen homogeenisen passiivikerroksensa ansiosta ruostumaton teräs ei saastuta sadevettä. Koska ruostumaton teräs ei reagoi sen kanssa kosketuksissa olevien materiaalien kanssa, ne eivät vahingoita sitä. Siten ei myöskään synny saastuttavia korroosiopartikkeleita.
Rakennusmateriaaleja valittaessa ympäristövaikutukset otetaan yhä enenevässä määrin huomioon. Joidenkin maiden standardeissa on esitetty selvityksiä myös rakennusmateriaalien ympäristö- ja terveysvaikutuksista. Muutamat paikalliset virano-maiset ovat jo rajoittaneet joidenkin perinteisten rakentamisessa käytettävien metallien käyttöä, koska niistä voi päästä liian suuria määriä metalli-ioneja sadeveden mukana pohjaveteen. Ruostumattoman teräksen osalta ympäristönsuojeluvaatimukset kuitenkin täyttyvät. Tämä käy ilmi teräslajeja 1.4301 ja 1.4401 koskevassa, neljä vuotta kestäneessä, kenttätutkimuksessa ja sitä seuranneissa laboratoriokokeissa 1). Tulokset vahvistavat, että nämä yleisesti käytetyt ruostumattomat teräkset ovat neutraaleja ja soveltuvat siksi myös elintarvike- ja lääketeollisuuden käyttöön sekä juomaveden valmistukseen ja varastointiin, ihon yhteyteen tai kirurgisesti asennettaviin implantteihin 2).
Pitkäikäisyys on tärkeä tekijä materiaalia valittaessa. Tuotteen kiertokulun tuotannosta käyttöön ja kierrätykseen tulisi olla jatkuvaa ja sen aiheuttamien ympäristövaikutusten mahdollisimman vähäisiä. Ruostumattoman teräksen valmistukseen käytetystä raaka-aineesta vähintään 60 prosenttia on kierrätettyä metalliromua 3). Käyttöikänsä lopussa ruostumattomasta teräksestä valmistetut katteet ja vedenpoistojärjestelmät ovat 100-prosenttisesti kierrätettäviä. Materiaalin pitkäaikaiskestävyys on jo sinänsä ympäristövaikutusten kannalta positiivinen asia: ruostumatonta terästä olevan vesikaton elinkaari voi olla yhtä pitkä kuin itse talon.
Koska ruostumattomalla teräksellä ei ole mitään negatiivisia vaikutuksia, se on myös työntekijöiden ja ympäristösuojelun kannalta turvallinen valinta.

2 Materiaalin valinta

Saatavilla on yli sata koostumukseltaan erilaista ruostumatonta teräslajia 4). Tavallisimpiin sadevesijärjestelmiin käytetään kuitenkin vain kourallista eri lajeja. Valintaan vaikuttavat ilmastolliset olosuhteet ja jossakin määrin myös paikallinen traditio.

2.1 Kromiteräs

Vesikatoilla käytetään mm. ferriittistä ruostumatonta terästä 1.4510, joka sisältää 17% kromia ja jonkin verran titaania. Materiaali toimitetaan valmiiksi tinalla pinnoitettuna. Ferriittinen teräs on magneettista, mikä erottaa sen austeniittisista lajeista. Pitkäaikainen kokemus osoittaa, että kromiteräs kestää hyvin korroosiota vähemmän saastuneilla alueilla – esimerkiksi maaseudulla ja pienissä kaupungeissa.

2.2 Kromi-nikkeliteräkset

Yleisimmin käytetty ruostumaton teräslaji 1.4301 sisältää kromia ja nikkeliä. Se on austeniittinen ja ei-magneettinen. Tästä tavallisimmasta teräslajista käytetään myös nimitystä 18/8- tai 18/10-teräs 5). Koska se soveltuu mitä erilaisimpiin käyttötarkoituksiin, sen osuus on 70% austeniittisten terästen maailman markkinoista. Nikkelipitoisuutensa ansiosta kromi-nikkeliteräs kestää paremmin korroosiota happamissa olosuhteissa kuin ferriittiset teräkset. Korkea nikkelipitoisuus tekee teräksistä myös helposti hitsattavia ja muokattavia. Kromi-nikkeliteräksiä voidaan käyttää tyypillisissä kaupunkimaisissa olosuhteissa. Saatavilla on useita erilaisia pinnanlaatuja.

2.3 Kromi-nikkeli-molybdeeniteräkset

Teräslaji 1.4401 ja sen vähemmän hiiltä sisältävä muunnos 1.4404 valmistetaan lisäämällä terässeokseen 2-2,5% molybdeenia. Tähän tuoteperheeseen kuuluu myös titaanistabiloitu teräslaji 1.4571, jota kuitenkin käytetään harvoin vedenpoistojärjestelmissä 6). Kromi-nikkeli-molybdeeniseosteiset teräkset ovat huomattavasti korroosionkestävämpiä kuin kromi- tai kromi-nikkeliteräkset. Tästä syystä ne soveltuvat hyvin vedenpoistojärjestelmien materiaaliksi runsaasti klorideja sisältäviin ilmasto-olosuhteisiin (esim. meri-ilmasto tai aggressiivinen teollisuusympäristö). Tarvittaessa voidaan käyttää myös enemmän molybdeenia sisältäviä teräslajeja, kuten 1.4436 tai 1.4432.

3 Pinnanlaadut

Ruostumattomien terästen pinnanlaatujen valikoima on erittäin laaja kirkkaasta, peilikiillotetusta pinnasta mattaan sekä kuvioituun ja värjättyyn pintaan 7). Kaikki nämä pinnanlaadut soveltuvat käytettäviksi sadevesijärjestelmissä. On kuitenkin hyvä pitää mielessä, että sileät ja kiiltävät pinnat keräävät vähemmän likaa, ja niiltä se myös huuhtoutuu helpoimmin pois.

3.1 Tehdasvalmisteinen pinta

Yleisesti käytetty, sileä, tehdasvalmisteinen 2B-pinnanlaatu soveltuu hyvin myös sadevesijärjestelmiin. Sen maitomaisen heijastava pinta sopii erinomaisesti moderneihin rakennuksiin. Vastaava tehdasvalmisteinen, mutta heijastamattomampi pinnanlaatu on 2D.
Nykyarkkitehtuurissa heijastavasta 2B-pintaisesta ruostumattomasta teräksestä valmistettuja vedenpoistojärjestelmiä käytetään mm. värillisten kattomateriaalien kanssa aikaansaamaan visuaalista kontrastia. Missään muussa materiaalissa ei ole samanlaista heijastavuutta kuin ruostumattomassa teräksessä. Koska kysymyksessä on tehdasvalmis pinta, joka ei viimeistelyvalssauksen jälkeen vaadi muita toimenpiteitä, on se myös hinnallisesti järkevä valinta.

3.2 Tehdasvalmisteinen matta pinta

Tavallisiin tehdasvalmisteisiin pintoihin saadaan mattamainen ulkonäkö seuraavilla menetelmillä:
• viimeistelyvalssaamalla kuvioiduilla valsseilla tai
• lasikuula- tai lasijauhepuhalluksella.
Mattamaisen harmaa pinta säilyy tuotteessa alusta loppuun saakka. Se ei muutu ajan
kuluessa. Näitä pintoja toimitetaan yleensä 1.4301- ja 1.4404-teräslajista tehtyinä.

3.3 Harjattu ja hiottu pinta

Harjatut ja hiotut pinnat soveltuvat hyvin vedenpoistojärjestelmiin, jotka ovat esimerkiksi sisätiloissa voimakkaasti näkyvillä ja ovat siten olennainen osa sisätilojen arkkitehtuuria.

3.4 Tinattu pinta

Ruostumattomia teräslajeja 1.4510 ja 1.4404 on tuotettu useita vuosia myös tinalla pinnoitettuina. Tällainen pinta käyttäytyy erilailla kuin pinnoittamaton ruostumaton teräs. Se muuttuu ajan kuluessa samoin kuin muutkin rakentamisessa käytettävät metallit (esim. sinkki tai kupari). Yleensä väri muuttuu vähitellen ja lopputuloksena on mattamaisen harmaa patina.
Patinan muodostumiseen tarvittava aika vaihtelee. Esimerkiksi rakennuksessa sadeveden kastelemat osat muuttuvat nopeammin kuin sateelta suojatut osat.
Keski-Euroopassa tinattuja pintoja käytetään erityisesti vanhoissa rakennuksissa ja varsinkin suojeltavissa kohteissa. Tinalla pinnoitettu ruostumaton teräs on yleinen historiallisissa rakennuksissa, joissa vedenpoistojärjestelmältä ja sen valmistusaineelta vaaditaan toimivuuden lisäksi pitkäikäisyyttä ja yhteensopivuutta vanhojen, perinteisten rakennusmateriaalien kanssa.

3.5 Kiiltohehkutettu pinta

Laajaan pinnanlaatujen valikoimaan kuuluu myös korkeakiiltoinen, peilikirkas 2R-pinta, joka valmistetaan kylmävalssauksen jälkeisellä kiiltohehkutuksella. Tätä pinnanlaatua käytetään varsinkin ulko- ja sisäverhouksissa sekä ikkuna- ja ovijärjestelmissä.
Korkeakiiltoiset pinnat ovat työstettäessä erityisen vaativia, koska niissä näkyvät pienimmätkin virheet ja epätasaisuudet. Tätä pinnanlaatua kannattaakin käyttää sadevesijärjestelmissä vain erityistapauksissa.

3.6 Värillinen pinta

Yksinkertainen ja usein käytetty tapa antaa teräkselle väri on maalaus. Kokemus osoittaa, että tinattu ruostumaton teräs muodostaa hyvän pohjan maalaukselle.
Tehdasvalmisteinen pinta voidaan myös maalata, mutta suositeltavaa on käsitellä se ensin. Ruostumattoman teräksen korroosionkestävyys johtuu sen pintaan muodostuvasta ja itse-uusiutuvasta passiivikerroksesta, joka on vain muutamien atomien paksuinen. Se ei tarjoa riittävää kitkaa maalikäsittelylle. Sen vuoksi tehdasvalmisteinen pinta täytyy karhentaa tarkoitukseen soveltuvilla karhennusvälineillä ja tarvittaessa sopivalla esikäsittelyaineella.

4 Käyttöalueet

Ruostumatonta terästä voidaan käyttää kaikentyyppisissä sadevesijärjestelmissä.

4.1 Kattomuodot

Saatavilla on erilaisia, poikkileikkaukseltaan pyöreisiin tai nelikulmaisiin muotoihin perustuvia sadevesijärjestelmiä ja niihin liittyviä lisävarusteita. Ruostumattomasta teräksestä voidaan valmistaa samankokoisia osia ja varusteita kuin muistakin materiaaleista – niin suuria kuin pieniäkin järjestelmiä varten. Jotkin eurooppalaiset valmistajat valmistavat myös upotettavia vesikouruja, joita käytetään kun vesikouru halutaan piiloon tai kun rakennuksen räystäälle halutaan antaa erityinen muoto. Upotettuja vesikouruja käytetään usein myös kaarevissa rakennuksissa, jolloin kouru valmistetaan useammasta osasta.
Kaupalliset- ja teollisuusrakennukset sijaitsevat usein alueilla, missä ilma on jonkin verran saastunutta. Näissä olosuhteissa kannattaa käyttää korkeampia seosmetallipitoisuuksia omaavia teräslajeja, kuten esimerkiksi 1.4401.
Oman mielenkiintoisen joukkonsa muodostavat ne rakennusprojektit, joissa muihin rakennusmateriaaleihin verrattuna ainoastaan ruostumaton teräs täyttää sekä ulkonäölliset että samalla myös tarvittavat korroosionkestovaatimukset. Esimerkiksi pientalossa sadevesijärjestelmä ja piipun verhous voidaan tehdä samasta ruostumattomasta teräslajista. Tällöin mm. heijastavapintaisesta tehdasvalmiista ruostumattomasta teräksestä valmistettu piippu, vesikourut ja syöksytorvet sekä korkealuokkainen lasitettu tiilikate muodostavat yhdessä pitkä-ikäisen ja pintaominaisuuksiltaan toisiaan täydentävän vesikattojärjestelmän.

4.2 Sadevesijärjestelmät bitumihuopakatoilla

UV-säteilyn ja ilmaston vaikutuksesta bitumia sisältävistä katemateriaaleista, maaleista ja kattotiilistä sekä ECB-levyistä 8) voi ajan kuluessa haihtua yhdisteitä, joihin jotkut metallit saattavat reagoida voimakkaasti. Tähän ei tarvita suoraa kontaktia bitumia sisältävän materiaalin kanssa, vaan myös katolta tuleva sadevesi voi aiheuttaa ongelmia. Sen vuoksi vedenpoistotuotteissa pitää aina käyttää suojaavaa pinnoitusta, joka on aika ajoin huollettava ja uusittava. Putken sisäpuolen pinnoittaminen ei kuitenkaan ole helppoa – varsinkaan jos putki on voimakkaasti taivutettu.
Näissä tapauksissa ruostumaton teräs on järkevä valinta, koska pitkäaikaisen kokemuksen mukaan materiaalin korroosionkestävyys myös bitumiyhdisteitä vastaan on hyvä. Koska suojaavia pinnoitteita ei tarvita, ruostumattoman teräksen käyttö on tällöin elinkaarikustannuslaskennan 9) mukaan myös kustannustehokkaampi ratkaisu.

4.3 Ruostumaton teräs historiallisissa kohteissa

Runsas valikoima erilaisia ruostumattoman teräksen pinnanlaatuja tarjoaa vaihtoehtoja myös historiallisiin ja suojeltaviin rakennuksiin. Nykyisin yleisesti käytetty kirkas pinta soveltuu usein huonosti tällaisiin kohteisiin. Sen sijaan mattamainen (tinalla pinnoitettu tai mattavalssattu) pinnanlaatu muistuttaa paremmin perinteisiä materiaaleja, kuten sinkkiä ja lyijyä. Korroosionkestävyytensä ansiosta ruostumattomasta teräksestä valmistettuihin sadevesijärjestelmiin ei synny vuotoja, mikä suojaa rakennusta sukupolvien ajan.


5 Ohjeita ruostumattoman teräksen työstämiseksi

Sadevesijärjestelmien työstäminen ruostumattomasta teräksestä vastaa suurelta osin muiden perinteisten rakentamisessa käytettävien metallien työstämistä. Niihin verrattuna ruostumattomien teräksien lujuusominaisuudet ovat kuitenkin merkittävästi paremmat. Tästä johtuen sadevesijärjestelmissä voidaan käyttää 0,4 tai 0,5 mm:n paksuista terästä, jota voidaan työstää tavanomaisilla työkaluilla ja laitteilla 10). Eri materiaalien vaatimat levypaksuudet on esitetty eurooppalaisessa standardissa EN 612.
Teräslaji ja pinnanlaatu pitää määritellä tarkoin ennen työstämistä. Koekappaleen avulla on hyvä testata teräksen leikattavuutta, taivutettavuutta ja hitsattavuutta. Materiaali- ja pinnanlaatutiedot annetaan aina käyttämällä standardin EN 1088 mukaisia merkintöjä; nimitykset kuten pelkkä ‘ruostumaton teräs’ tai ‘18/10-teräs’ yms. eivät ole riittäviä ja voivat aiheuttaa sekaannusta asiakkaan ja tavarantoimittajan välillä.
Erilaisten sadevesijärjestelmään kuuluvien tuotteiden valikoima on kattava, joten halutunlaisen osan saatavuus on hyvä. Materiaalia voidaan työstää tavallisilla menetelmillä, kuten pehmytjuottamalla tai hitsaamalla.

5.1 Työkalut ja laitteet

Materiaalin leikkaamiseen soveltuvat parhaiten peltisakset. Niissä, kuten muissakaan työkaluissa, ei saa olla ruostepartikkeleita.
Katkaisu- ja hiontalaikkoja voidaan käyttää vain rajallisesti, koska leikattaessa muodostuvat korkeat lämpötilat saattavat aiheuttaa teräksen pintaan värjäytyneitä alueita, joiden korroosionkestävyys alenee. Tinattua ruostumatonta terästä näillä menetelmillä leikattaessa tina vetäytyy, ja näillä alueilla materiaalille ominainen helppo juotettavuus heikkenee. Lämmön vaikutuksesta värjäytyneet alueet pitäisi leikata siististi pois käsityökalua käyttäen. Katkaisulaikkaa käytettäessä pitää varmistua, että se on tarkoitettu ruostumattoman teräksen työstämiseen eikä sisällä rauta- tai hiiliteräsjäämiä.
Yleensä ruostumatonta terästä voidaan työstää tavanomaisilla työkaluilla ja laitteilla, kuten tavutuspuristimilla ja levyleikkureilla. Tällöin pitää kuitenkin muistaa, ettei laitteista saa päästä rauta- eikä vierasruostepartikkeleita ruostumattoman teräksen pintaan. Epäjalon raudan ja jalomman ruostumattoman teräksen välisestä galvaanisesta reaktiosta johtuen nämä partikkelit ruostuvat kiihtyvästi. Päästessään ruostumatonta terästä suojaavan passiivikerroksen läpi ne vaurioittavat materiaalia.

5.2 Muotoilu

Ruostumattoman teräksen mekaaninen lujuus on suurempi kuin muiden rakentamisessa käytettävien metallien. Kattamisessa käytetään kuitenkin vain 0,4–0,5 mm:n paksuista levyä, joka on merkittävästi ohuempaa kuin muiden materiaalien vaatimat ainepaksuudet. Tästä johtuen ruostumatonta terästä voidaan muovata tavallisilla käsityökaluilla tai laitteilla. On kuitenkin muistettava, että kosketusta raudan kanssa pitää välttää. Työkalut on varattava vain ruostumattoman teräksen työstämiseen, tai muuten ne täytyy puhdistaa huolellisesti ennen käyttöä.

5.3 Juottaminen

Ruostumatonta terästä juotettaessa on tärkeää käyttää sopivaa juotosnestettä, joka pohjautuu orto-fosforihappoon eikä sisällä klorideja.
Muiden metallien, kuten kuparin ja sinkin, juottamiseen tarkoitetut juotosaineet eivät sovellu lainkaan ruostumattomalle teräkselle. Ne voivat huonontaa ruostumattoman teräksen juotettavuutta ja kloridipitoisina aiheuttaa myös korroosiota.
Juottamisen jälkeen juotosaine poistetaan huolellisesti ruostumattoman teräksen pinnalta huuhtelemalla runsaalla vedellä.
Varsinkin kiillotettujen ja matta-viimeisteltyjen pintojen yhteydessä suositellaan, että saumojen kiinnittyminen varmistetaan ennen juottamista ruostumattomasta teräksestä valmistetuilla niiteillä tai muilla sopivilla kiinnittimillä. Ne ottavat vastaan juotettaviin kappaleisiin yhteenliittämisen aikana kohdistuvia mekaanisia voimia ja lisäävät valmiin liitoksen kestävyyttä siihen kohdistuvia lumi- ym. kuormia vastaan.
Lämpölaajeneminen on yksi liitoksiin kohdistuvista rasituksista, jotka tulee huomioida ruostumattomia teräsosia juotettaessa. Se vaihtelee teräslajista riippuen siten, että ferriittisen ruostumattoman teräslajin 1.4510 lämpölaajenemiskerroin 10,5 on sama kuin hiiliteräksen, kun taas austeniittisilla lajeilla, kuten 1.4301, se on noin 16,0 11).

5.4 Liimaaminen

Ruostumatonta terästä voidaan liimata sopivilla liima-aineilla. Sadevesijärjestelmissä käytetään yleisimmin polyuretaanipohjaista liimaa, jota levitetään kolmionmuotoisina alueina valmistajan ohjeen mukaisesti.
Liimattavien pintojen pitää olla puhtaita ja kuivia, eikä niissä saa olla rasvaa. Lämpötilan on yleensä oltava yli 5°C. Liiman kovettuessa liitokseen ei saa kohdistua minkäänlaista painetta. Liimaus- ja juotosliitäntä vaativat molemmat yhtä paljon huolellisuutta sekä suunnittelu- että valmistusvaiheessa. Koska liimaliitokset kestävät huonommin leikkauspainetta kuin juotetut liitokset, liitettävät pinnat pitää sovittaa tarkasti yhteen ja lämpölaajeneminen on otettava huomioon. On suositeltavaa käyttää niittejä liitoksen vahvistamiseen. Käytettävissä on erityisiä työkaluja, joilla autetaan liitoksen asianmukaista kiinnittymistä kovettumisen aikana. Kokemus metallisten sadevesijärjestelmien liimaliitoksista on toistaiseksi rajallinen.

5.5 Kiinnikkeet

Galvaanisen korroosion välttämiseksi 12) vedenpoistotarvikkeiden kiinnittämiseen tarkoitettujen kiinnikkeiden, ruuvien, naulojen, niittien jne. pitää olla ruostumatonta terästä. Tällä myös varmistetaan, että koko sadevesijärjestelmällä – kouruilla, alastulo-osilla, lisätarvikkeilla ja kiinnittimillä – on yhtä pitkä elinkaari.

6 Lisävarusteet

Kysynnän jatkuvasti kasvaessa valmistajat ovat kehittäneet ruostumattomasta teräksestä erilaisia erikoisvarusteita perusvalikoiman täydennykseksi. Sadevesijärjestelmiä voidaankin nykyään suunnitella ja valmistaa yksityiskohtia myöden ruostumattomasta teräksestä. Saatavilla olevia erikoisvarusteita ovat mm. lähtökaulus, vesitratti ja erilaiset mutkat.
Rakennuksen kattotarvikkeisiin – vesikatteeseen, sadevesijärjestelmään ja piippuun – saadaan yhtenäinen ilme samaa materiaalia ja yhteensopivia lisävarusteita käyttäen. Läpivientihattuja ja kattotuuletusventtiilejä valmistetaan sekä pyöreinä että kulmikkaina. Lisäksi saatavilla on ruostumattomasta teräksestä valmistettuja turvakaiteita ja lumiesteitä ja niihin sopivia kiinnikkeitä. Kattoturvatuotteilta vaaditaan mm. pitkäaikaiskestävyyttä.
Veden poistamiseen parvekkeilta on käytettävissä pienimuotoisia sadevesituotteita, kuten vesikaivoja ja alastuloputkia mutkineen ja haaroineen. Ruostumattomasta teräksestä valmistetaan myös erilaisia liitososia ja puhdistusaukolla varustettuja syöksytorvia sekä poistoputkia ja vedenheittäjiä, jotka ohjaavat sadeveden maaperään, -kaivoon tai vedenkeräysastiaan.

7 Lopuksi

Ruostumaton teräs on vakiinnuttanut asemansa sadevesijärjestelmissä varsinkin Keski-Europassa, missä se on osoittautunut erittäin käytännölliseksi vaihtoehdoksi. Lukemattomat ruostumattomasta teräksestä valmistetut sadevesijärjestelmät ovat toimineet moitteettomasti jo vuosikymmenien ajan, mikä on osoituksena materiaalin erinomaisesta kestävyydestä ja pinnanlaadun muuttumattomuudesta. Pitkäikäisyys, hyvä pitkäntähtäyksen hinta-laatusuhde, esteettinen ulkonäkö sekä käytännöllisyys ovat materiaalin valintaan vaikuttavia tekijöitä nyt ja tulevaisuudessa.




1) D. Berggren et al, Release of Chromium, Nickel and Iron from Stainless Steel Exposed under Atmospheric Conditions and the Environmental Interaction of these Metals. A Combined Field and Laboratory Investigation, Brussels (Eurofer) 2004
2) P.-J. Cunat, Stainless Steel – The Safe Choise, Luxembourg (Euro Inox) 2000 (Environment and Human Health Series, vol. 1)
3) Katso esitystä ”The Recyckling of Stainless Steel” Euro Inoxin kotisivuilla www.euro-inox.org tai tilaa CD-ROM
4) Ks. Tables of Technical Properties, Luxembourg: Euro Inox 2004 (Materials and Applications Series, Vol 5)
5) Tavallisimmasta teräslajista 1.4301 käytetään myös nimitystä 18/8- tai 18/10-teräs, koska se sisältää 18-19,5% kromia ja 8-10% nikkeliä. Markkinoilla on myös muita teräslajeja, joiden kromi- ja nikkelipitoisuus on sama. Niiden tekniset ominaisuudet saattavat kuitenkin vaihdella sisältämiensä muiden seosmetalli- ja hiilipitoisuuksien vuoksi. Tästä syystä em. kansanomaisia nimityksiä ei pitäisi käyttää. Sekaannusten välttämiseksi pitäisi aina käyttää standardin SFS-EN 10088:n mukaisia nimityksiä ja materiaalinumeroita.
6) Yleisimmin käytettyjen ruostumattomien terästen tarkat kemialliset koostumukset sekä mekaaniset ja fysikaaliset ominaisuudet esitellään Euro Inoxin kotisivuilla www.euro-inox.org, kohdassa ”Tables of Technical Properties”.
7) Standardin SFS-EN 10088-2:n mukaiset pinnanlaadut esitellään julkaisussa ”Ruostumattoman teräksen pinnanlaadut”, Luxemburg: Euro Inox 2000 (Rakennussarja, julkaisu 1) sekä Euro Inoxin kotisivuilla.
8) Etyleeni-kopolymeeri-bitumi
9) Euro-Inoxin elinkaarikustannuslaskenta (LCC) -ohjelman avulla voidaan tehdä ruostumattoman teräksen ja muiden materiaalien välisiä kustannusvertailuja. Ohjelman voi ladata ilmaiseksi Internet-osoitteesta www.euro-inox.org tai tilata ilmainen CD-ROM-kopio.
10) Tekninen opas – Ruostumattoman teräksen käyttö vesikatoissa, Euro Inox 2004 (Rakennussarja, julkaisu 5), s. 14
11) Annetulla arvolla 10-6 • K-1 esimerkiksi lämmön noustessa 50 Kelviniä (vastaa noin 50°C) ferriittisestä ruostumattomasta teräslajista 1.4510 (lämpölaajenemiskerroin 10,5) valmistetun 600 cm:n kourun lämpölaajeneminen on 600 cm • 50 K • 10,5 / 1.000.000 / K = 0,315 cm ja austeniittisen lajin 1.4301 (lämpölaajenemiskerroin 16,0) vastaavasti 0,48 cm.
12) Katso myös: Tekninen opas – Ruostumattoman teräksen käyttö vesikatoissa, Luxemburg: Euro Inox 2004 (Rakennussarja, julkaisu 5), s. 13


 PDF: Sadevesijärjestelmät ja lisävarusteet ruostumattomasta teräksestä