Arkkitehtonisissa Kohteissa Käytettâvän Ruostumattoman Teräksen Puhdistus ja Hoito

Arkkitehtonisissa kohteissa käytettävän ruostumattoman teräksen puhdistus ja hoito

ISBN 2-87997-058-X
© Euro Inox 2002, 2003

1. Yleistä

Ruostumattomat teräkset ovat korroosionkestäviä materiaaleja, jotka eivät tarvitse erityistä pintakäsittelyä ulkonäöllisistä tai kestävyyssyistä. Ruostumaton teräs on kuitenkin aika-ajoin huollettava ja puhdistettava, jotta teräksen pinta pysyy hyvässä kunnossa ja ulkonäkö sekä korroosionkestävyys säilyvät. Tässä suhteessa ruostumattomat teräkset eivät eroa muista rakennusmateriaaleista, kuten lasista, muoveista tai päällystetyistä teräksistä, jotka vaativat myös huoltoa koko rakennuksen elinkaaren ajan.

Nämä ohjeet antavat rakennusten omistajille sekä ylläpidosta ja huollosta vastaaville henkilöille neuvoja tehokkaista ja kustannuksiasäästävistä puhdistustavoista, jotka säilyttävät ruostumattoman teräksen korroosionkesto-ominaisuudet.


2. Ruostumattoman teräksen itsekorjautuminen

On tärkeää ymmärtää, miksi ruostumaton teräs on korroosionkestävää. Ruostumattoman teräksen seosaineet muodostavat ohuen, läpinäkyvän ”passiivikalvon” teräksen pintaan. Vaikka tämä suojaava passiivikalvo on hyvin ohut - vain muutamien atomien paksuinen – se uusiutuu ilmasta tai vedestä peräisin olevan hapen vaikutuksesta. Vaikka materiaali naarmuuntuu tai vaurioituu, passiivikalvo suojaa edelleenkin pintaa korroosiolta. Tämä selittää miksi ruostumaton teräs ei tarvitse pintakäsittelyä eikä ruostesuojausta säilyttääkseen kirkkautensa ja heijastavuutensa vuosikymmeniä kestäneen käytön jälkeenkin.



3. Alkupuhdistus

Ensimmäinen puhdistus tehdään yleensä ennen kuin rakennus luovutetaan omistajalle. Jos ruostumattomat teräsosat on riittävästi suojattu, rakennusta luovutettaessa tarvitaan vain yksinkertainen ”huoltopuhdistus”.

Teräksen pintaan kiinnittyvällä muovikalvolla suojataan ruostumattomia teräsosia. Suojamuovi ehkäisee terästä vaurioitumasta tai likaantumasta. Jotkut muovikalvot kuitenkin vahingoittuvat altistuessaan auringonvalossa ultraviolettisäteilylle, jolloin ne on vaikea poistaa. Suojamuovien liima-aineet voivat myös jäädä teräksen pinnalle. Sen vuoksi suojamuovit on hyvä poistaa heti, kun niitä ei enää tarvita suojaamaan terästä asennuksen tai rakentamisen aikana. Poistaminen aloitetaan rakennuksen yläosasta alaspäin edeten.

Laasti- ja sementtiroiskeet poistetaan miedolla fosforihappoliuoksella, jonka jälkeen pinta huuhdellaan vedellä (mieluiten ionisoidulla vedellä) ja kuivataan. Ionisoitua vettä käytettäessä veden jättämät jäljet vähenevät. Sopivia puhdistusaineita saa alan erikoisliikkeistä. Laastin poistoon tarkoitettuja työkaluja
tai laimennettua suolahappoa ei saa koskaan käyttää ruostumattoman teräksen puhdistukseen. Jos näitä aineita on päässyt vahingossa roiskumaan ruostumattomalle teräspinnalle, on ne huuhdeltava pois runsaalla vedellä.

Rakennusalan henkilöiden tiedossa ei aina ole, kuinka vaarallista suolahappoa sisältävien laastinpoistoaineiden käyttö on ruostumattoman teräksen yhteydessä. Tätä asiaa pitäisi korostaa, ja mikäli mahdollista työjärjestys pitäisi muuttaa siten,
että keraamiset laatat kiinnitetään ja puhdistetaan ennen kuin ruostumattomasta teräksestä valmistetut osat, kuten jalkalistat, potkulevyt yms. asennetaan.

Työkaluista tai rakenneteräksen, rakennustelineiden yms. kosketuksesta peräisin olevat rautajäämät täytyy poistaa välittömästi. Hiiliterästä ( tavallinen teräs) hitsattaessa, leikattaessa, porattaessa ja hiottaessa syntyvät teräspölyhiukkaset ruostuvat nopeasti. Nämä hiukkaset voivat myös vahingoittaa ruostumattoman teräksen pinnan itsekorjautuvaa ”passiivikalvoa” ja aiheuttaa pistekorroosiota.

Kevyet jäämät voidaan heti tuoreeltaan poistaa mekaanisesti esim. keittiöesineiden puhdistukseen tarkoitettuja nailontyynyjä käyttäen. Vaihtoehtoisesti voidaan käyttää asianmukaista, ruostumattoman teräksen puhdistamiseen tarkoitettua, fosforihappoa sisältävää, puhdistusainetta.

Pistekorroosion vaikeusasteesta riippuen ruostumattoman teräksen pinta voidaan korjata joko hapolla peittaamalla tai mekaanisesti. Pastamaisia peittausaineita voidaan käyttää rakennuspaikalla. Näitä aineita käytettäessä on noudatettava valmistajan ohjeita niin, että työturvallisuus- ja ympäristönsuojeluasiat huomioidaan. Ruostumattoman teräksen jälkikäsittelyyn ja puhdistukseen erikoistuneet yritykset tekevät tätä työtä rakennuspaikalla.

Ruostumattoman teräksen pintavaurioita korjattaessa peittaamalla on huomioitava, että peittaus saattaa muuttaa teräksen pinnan ulkonäköä. Tällöin alkuperäisen pinnanlaadun palauttamiseksi saatetaan tarvita mekaanisia tai kemiallisia käsittelyjä. Sen tähden likaantumiselle tai kosketukselle altistumista kannattaa välttää joko suojaamalla ruostumattomat teräsosat kunnes muut rakennustyöt on tehty tai asentamalla ne vasta sitten kun haitallisia jäämiä aiheuttavat työt on tehty.



4. Huoltopuhdistus

Ulkokäytössä, kuten julkisivuissa, sadevesi yleensä huuhtelee lian ja muut jäämät tehokkaasti. Sateelta suojatut alueet pitää puhdistaa muiden puhdistustoimenpiteiden yhteydessä niin, että ilmasta peräisin olevat jäämät saadaan poistettua. Tämä on erityisen tärkeää meri- ja teollisuusympäristöissä, missä ilmasta peräisin olevat hapot tai SOx voivat aiheuttaa paikallista korroosiota, jos niitä ei puhdisteta tehokkaasti.

Sisäkäytössä voivat sormenjäljet aiheuttaa ongelmia. Saatavilla on useita ruostumattoman teräksen pinnanlaatuja, jotka soveltuvat erityisen hyvin suuria ihmismääriä palveleviin julkisiin tiloihin. Valitsemalla jo suunnitteluvaiheessa pinnanlaatuja, jotka ovat vähemmän herkkiä sormenjäljille, voidaan valmiin rakennuksen käytönaikaisia puhdistustoimenpiteitä ja niistä aiheutuvia kustannuksia vähentää.

Sisäkäytössä suosituilla harjatuilla pinnoilla voivat sormenjäljet näkyä välittömästi asennuksen jälkeen, mutta jäljet tulevat huomaamattomammiksi ensimmäisten puhdistuskertojen jälkeen.



5. Puhdistusaineet

Sormenjäljet ja vastaavat puhdistetaan saippua(astianpesuaine)pitoisella vedellä tai miedolla puhdistusaineella.

Suihkutettavia puhdistusaineita on helppo käyttää, ja ne myös vähentävät sormenjälkien näkymistä teräspinnalla. Spray-puhdistuksen jälkeen pinta kiillotetaan kuivalla kankaalla.

Peilikiillotettu ruostumaton teräs voidaan puhdistaa lasinpuhdistusaineilla. Nämä aineet eivät kuitenkaan saa sisältää kloridia.

Itsepäisen lian puhdistukseen voi käyttää kotikäyttöön tarkoitettuja, mietoja tahnamaisia puhdistusaineita, (esim. Vim cream). Näillä voi poistaa myös vesijäljet ja kevyet värjäytymät. Pinta huuhdellaan (mieluiten ionisoidulla) vedellä, jota voi ostaa mm. höyrysilitysrautoja varten, ja kuivataan vesi- yms. jälkien välttämiseksi. Hankaavia pulverimuotoisia pesuaineita pitää välttää, koska ne voivat naarmuttaa ruostumattoman teräksen pintaa.

Pahat öljy- ja rasvatahrat poistetaan alkoholipohjaisilla aineilla, kuten metyyli- tai isopropyylialkoholilla tai muilla liuoksilla kuten asetonilla. Nämä aineet eivät aiheuta ruostumattoman teräksen ruostumista. Liuoksia käytettäessä pitää välttää levittämästä likaa laajemmalle alueelle, joka voi olla vaikeasti puhdistettavissa. Suositeltavaa on puhdistaa pinta useamman kerran, kunnes jo osittain liuenneet öljy- ja rasvatahrat ovat kokonaan poissa. Tällöin on hyvä käyttää joka kerran uutta puhdasta puhdistusliinaa, joka ei naarmuta teräksen pintaa, sekä uutta puhdasta liuosta.

Maali ja graffiti käsitellään sopivalla alkalilla tai maalin poistamiseen tarkoitetuilla liuottimilla. Teräksen pintaa naarmuttavia työkaluja esim. lastoja ja veitsiä pitää välttää.

Pitkään hoitamattomana olleet teräspinnat voidaan käsitellä metallin kiillotusaineilla, esim. kromipintaisten esineiden puhdistukseen tarkoitetuilla (itsepuhdistavilla) aineilla. Myös auton maalipinnan kiillotusaineita voi käyttää ottaen huomioon, että ne saattavat naarmuttaa korkeakiiltoisia teräspintoja.

Vaihtoehtoisesti voi käyttää ruostumattoman teräksen puhdistukseen sopivaa, fosforihappoa sisältävää puhdistusainetta, jonka jälkeen pinta huuhdellaan ionisoidulla vedellä ja kuivataan. Esineen koko pinta kannattaa käsitellä, ettei siitä tule laikullinen.


Ennen puhdistustoimenpiteisiin ryhtymistä kannattaa tutustua huolellisesti eri puhdistusaineiden valmistajien ohjeisiin sekä terveydenhuoltoa, työsuojelua ja turvallisuutta koskeviin ohjeisiin ja määräyksiin. Jos mielessä herää kysymyksiä, kannattaa hakea lisätietoja.

Puhdistusaineet, joita ei saa käyttää ruostumattomille teräspinnoille:
• kloridia sisältävät aineet, erityisesti suolahappopohjaiset liuokset,
• kloriittia sisältävät valkaisuaineet Mikäli niitä pääsee vahingossa ruostumattomalle teräspinnalle, ne pitää välittömästi huuhdella pois runsaalla puhtaalla vedellä,
• hopeanpuhdistusaineet.

6. Puhdistusvälineet

Kostea liina tai säämiskä riittää yleensä poistamaan normaalin lian, sormenjäljet jne.

Itsepäisempi lika voidaan poistaa nailonista valmistettuja puhdistustyynyjä käyttäen. Hankaustyynyjä kuten hankausvillaa tai teräsharjoja ei saa käyttää ruostumattoman teräksen puhdistukseen. Ne naarmuttavat teräksen pintaa ja jättävät hiiliteräsjäämiä ruostumattoman teräksen pinnalle, johon kostuessa voi muodostua ruostejälkiä.

Pehmeitä nailonharjoja voi käyttää kuvioitujen ruostumattomien terästen puhdistukseen. Muusta kuin ruostumattomasta teräksestä valmistettuja teräsharjoja ei saa käyttää. Tiettyyn suuntaan hiotut pinnat, kuten EN 10088-2, pinnanlaadut G, J ja K, pitää puhdistaa hionnan suuntaisesti, ei poikkisuuntaan.
Vettä puhdistamiseen tai huuhteluun käytettäessä teräksen pinta pyyhitään kuivaksi, jotta vesijälkiä ei pääse syntymään. Tämä on erityisen tärkeää alueilla, missä on ns. kova vesi. Ionisoitua vettä käyttämällä estetään kovan veden aiheuttamien jälkien muodostuminen.

Rautajäämien välttämiseksi pitää varmistua, ettei puhdistusvälineitä ole aikaisemmin käytetty ”tavallisen” eli hiiliteräksen puhdistamiseen. Ruostumattoman teräksen puhdistamiseen käytettävät välineet pitäisi varata ainoastaan tähän tarkoitukseen.



7. Huoltovälit

Rakennusten sisätiloissa olevien ruostumattomien teräsosien huolto ei
eroa muiden materiaalien huollosta. Ruostumattomat teräsosat pitää puhdistaa ennen kuin niihin keräytyy näkyvää likaa tai sormenjälkiä niin, että puhdistuksesta aiheutuvat toimenpiteet ja kustannukset ja samalla pinnan ulkonäössä tapahtuvat muutokset voidaan minimoida.

Ulkokäytössä ruostumaton teräs voi olla alttiina vaikeille olosuhteille, joita ovat:

• meri-ilmasto,
• teollisuuden päästöt,
• teiden jäätymisen ehkäisyyn käytetty suola,
• ilman saastuminen ja liikenteen aiheuttamat päästöt.

Nämä aiheuttavat ruskeata likaa teräksen pinnalle. Ruostumaton teräs pitäisi puhdistaa yhtä usein kuin rakennuksen ikkunat (lasitukset). Likaantumisen ja kerääntymien vaikeudesta riippuen puhdistusvälit voivat olla 6-12 kuukautta, mikäli likaantuminen on vähäistä ja 3-6 kuukautta, mikäli likaantuminen on voimakasta tai yllämainittujen erityisolosuhteiden vallitessa. Puhdistusaineena voi tällöin käyttää fosforihappopitoista liuosta.




 PDF: Arkkitehtonisissa Kohteissa Käytettâvän Ruostumattoman Teräksen Puhdistus ja Hoito