Ruostumattoman teräksen pinnanlaadut

RUOSTUMATTOMAN TERÄKSEN PINNANLAADUt

Johdanto

Ruostumattomat teräkset on laaja materiaaliperhe, jolla on ainutlaatuisia ominaisuuksia. Ruostumattomien terästen pinnalle muodostuu suotuisissa, ilman happea sisältävissä olosuhteissa passiivikalvo. Tämä kromioksidipitoinen passiivikalvo suojaa teräspintaa, jolloin muuta suojaa korroosiota vastaan ei tarvita. Mikäli pinta vahingoittuu, kalvo korjautuu välittömästi hapen vaikutuksesta. Passiivikalvon paksuutta muuntamalla voidaan valmistaa myös erivärisiä pintoja.

Ruostumattomat teräkset sopivat ihanteellisesti rakennustarkoituksiin. Niitä on helppo muovata ja hitsata. Lisätietoa ruostumattomien terästen fysikaalisista ominaisuuksista on esitetty muun muassa standardissa SFS-EN 10088-1.
Kattava valikoima erilaisia pinnan viimeistelytiloja on esitetty standardissa SFS-EN 10088-2, jossa nimitykset pinnanlaaduille ilmaistaan numeron ja kirjaimen yhdistelmällä. Numero kuvaa jakoa kuumavalssattuihin (1) ja kylmävalssattuihin (2) tuotteisiin. Numeron perässä olevalla kirjaimella (esim. 2J) tarkennetaan pinnanlaadun valmistamisen prosessireittiä.

Pinnanlaatujen lyhyt, koodimainen merkintä ei anna kuvaa itse pinnasta, joten tämän
oppaan tarkoitus on:
• osoittaa arkkitehdeille ja suunnittelijoille laajan valikoiman erilaisia pinta- vaihtoehtoja,
• tarjota lisätietoja eri pinnanlaatujen valmistusprosesseista sekä
• antaa teknisiä perusneuvoja erilaisten pintojen käytöstä.

Tehdasvalmisteiset pinnanlaadut

Tehdasvalmisteiset pinnanlaadut, joko kylmävalssatut tai kuumavalssatut, ovat
perusmateriaalia kaikille ruostumattomille teräslevytuotteille. Niitä voidaan käyttää
suoraan useimmissa rakennuksen osissa, mutta ne ovat myös lähtöpintana muille
pinnanlaaduille, mikäli halutaan ulkonäöltään erilaisia pintoja. Neljä arkkitehtuurissa
ja rakentamisessa yleisimmin käytettyä pinnanlaatua ovat 1D, 2D, 2B ja 2R.
Nämä pinnat toimitetaan kemiallisesti puhdistettuna (peittaus), jolloin pinta on puhdas kuumavalssauksen ja hehkutusprosessin aikana syntyneestä hilseestä.

1D
Kuumavalssattu ja hehkutettu pinta, josta kuumavalssaushilse on poistettu peittaamalla. Pinta on karkea ja mattamainen, ja sitä on saatavissa suuremmilla levynpaksuuksilla (yli 2 mm). Sitä käytetään etupäässä ei-koristeellisiin tarkoituksiin, kuten rakenteisiin, joissa visuaalinen ilme ei ole tärkeä.

2D
Kylmävalssattu, lämpökäsitelty ja peitattu pinta, joka 1D-pintaan verrattuna on sileä ja jonka heijastavuus on tavanomaista kylmävalssattua 2B-pintaa hieman alhaisempi. Pinta soveltuu teollisiin ja rakennusteknisiin tarkoituksiin.

2B
Yleisimmin käytetty kylmävalssattu pinta, johon hehkutuksen ja peittauksen jälkeen tehdään viimeistelyvalssaus. Pinta on sileä ja puolikiiltävä, ei kuitenkaan peilaava. Harmaan hohtava 2B-pinta on myös lähtöpinta useimmille kiillotetuille ja hiotuille pinnanlaaduille.
2R
Suojakaasussa, hapettomassa olosuhteessa hehkutettua kylmävalssattua pintaa 2R kutsutaan kiiltohehkutetuksi pinnaksi. Pinta on peilimäisen heijastava. Sileä 2R-pinta pysyy hyvin puhtaana, koska esimerkiksi ilman epäpuhtaudet eivät tartu siihen helposti.


Mekaanisesti hiotut ja harjatut pinnanlaadut

Hiotut, harjatut ja mekaanisesti kiillotetut pinnat ovat laaja kirjo erilaisia, monin eri
menetelmin valmistettuja pintoja. Pinnan ulkonäkö riippuu muun muassa alkuperäisestä pinnasta, hiontanauhojen ja harjojen karheudesta ja rakenteesta sekä käytetystä valmistusprosessista. Mekaanisesti hiotut ja harjatut pinnat saadaan aikaan hiovilla materiaaleilla, jotka leikkaavat pintaa jossakin määrin. Hionnan ja harjauksen tarkoituksena on saada aikaan kirkas ulkonäkö, vähäinen karheus ja silkkimäinen hohde pinnalle.
Myöhempien viimeistelyprosessien lukumäärää voidaan vähentää valitsemalla
pinnaksi joko suoraan lähimpänä haluttua lopputulosta oleva tehdasvalmisteinen pinta tai etsimällä valmis pinta, joka on lähellä lopulliselta pinnalta vaadittavaa ulkonäköä.
Tilauksen yhteydessä on suositeltavaa määritellä pinta mallikappaleen avulla. Tarkemmassa määrittelyssä voidaan lisäksi käyttää pinnankarheuden Ra-arvoa. Tarkistuskriteerien sekä sallittavien ulkonäkömuutosten rajaaminen on myös mahdollista.

Mekaanisesti hiotut pinnanlaadut voidaan tehdä joko väliaineen kanssa (öljyhionta, emulsiohionta) tai kuivahiontana. Saman karheuden omaava hiontanauha voi väliaineesta johtuen tuottaa erinäköistä pintaa, joten hiontanauhan grit-arvon käyttäminen on suositeltavaa vain suuntaa antavana tietona. Väliaineen kanssa hiotut pinnat ovat usein sileämpiä ja tasalaatuisempia erästä toiseen kuin kuivahionnalla valmistetut pinnat.

2G
Yhdensuuntaisesti hiottu pinta, jolla on matala heijastavuus. Karkeahko viimeistely rajoittaa pinnan käytön lähinnä sisätiloihin.

2J
Yhdensuuntaisesti hiottu tai harjattu pinta, jonka heijastavuus on alhainen. Pinta soveltuu erinomaisesti sisätilojen arkkitehtoonisiin käyttökohteisiin.

2K
Sileä ja heijastava pinta, joka soveltuu useimpiin arkkitehtonisiin tarkoituksiin. Alhaisen pinnankarheuden (Ra alle 0,5 µm) ansiosta se soveltuu käytettäväksi myös ulkotiloissa. Heijastelevuudesta huolimatta pinta ei ole peilimäinen eli pinnan kuvaterävyys on alhainen. Pinta valmistetaan käyttämällä hienoja hiontanauhoja tai harjoja.

2P
Erittäin heijastava peilipinta, joka valmistetaan hienohionnan jälkeisellä kiillotuksella. Kiillotus tehdään pehmeillä rättilaikoilla ja kiillotustahnoilla. Pinnan heijastama kuva on terävä.


Kuviovalssatut pinnanlaadut

Kuviovalssatut pinnanlaadut valmistetaan joko puristamalla tai kuvioiduilla valsseilla valssaamalla. Kuvioinnin avulla voidaan valmistaa esimerkiksi suuria tasaisia pintoja,
kuten katteita ja verhoilulevyjä, joiden optiset vääristymät ja peilailu ovat vähäisiä. Kuviointi mahdollistaa usein myös ohuiden levyjen käytön rakennetta jäykistämällä.
Valssauskuviotyyppejä esiintyy kahta päätyyppiä, jotka ovat yksipuoleinen kuviointi (2M), jonka taustapuoli on tasainen, sekä molemminpuolinen kuviointi (2W), jolloin
kuvio on painettu levyn läpi. Mattapinta 2F luokitellaan myös kuviovalssattuihin tuotteisiin, vaikka pinnassa oleva kuvio ei ole useinkaan selvästi paljain silmin nähtävissä.

2F
Tämä mattamaisen himmeä pinnanlaatu soveltuu verhoilu- ja katemateriaaliksi. Materiaali on hehkutettu, peitattu ja viimeistelyvalssattu karhennetuilla valsseilla. Molemminpuolisen mattapinnan yläpinta on suositeltavaa tilata suojamuovilla kiillottumisen ehkäisemiseksi.

Vilkkaassa julkisessa käytössä olevat rakennusten sisäänkäynnit, hissien korit ja
lentokenttäterminaalit ovat kohteita, joissa pinnat altistuvat kolhuille ja naarmuille.
Kuviovalssatut pinnat ovat pitkäikäinen ratkaisu useisiin kohteisiin.

2M
Visuaalisesti viehättäviä kuviovalssattuja 2M-pintoja, joita käytetään monissa arkkitehtonisissa kohteissa.

2W
Kuviovalssatut ja -puristetut 2W-pinnat valmistetaan valsseilla tai puristintyökaluilla, joiden vastinpinnat ovat toistensa vastakuvioita.


Suihkupuhalletut pinnat

Suihkupuhalluksen avulla voidaan valmistaa mattamaisia pintoja, jotka muodostavat kontrastin esimerkiksi kiillotetuille laaduille.
Puhallukseen käytettävät partikkelit voivat olla lasista, ruostumattomasta teräksestä, keraameista, alumiinioksidista tai pienimuotoisissa koristetöissä esimerkiksi jauhetuista pähkinänkuorista valmistettuja. Missään nimessä ei tule käyttää perinteisiä raudasta, rautakarbideista eikä hiiliteräksestä valmistettuja kuulia, sillä tällöin teräspintaan tarttuu rautaa, joka aiheuttaa vierasruostetta. Myös useat puhallushiekat saattavat sisältää rautapitoisia mineraaleja, joten niiden käyttö ei ole suositeltavaa. Puhallusrakeiden uudelleenkäytössä on myös oltava varovainen, sillä mikäli rakeilla on aiemmin puhallettu hiiliteräksisiä rakenteita, on vierasruosteen vaara ilmeinen.
Austeniittisten kromi- ja nikkeliseosteisten terästen pinta muokkauslujittuu voimakkaasti puhallusprosessin aikana. Suihkupuhallus voi aiheuttaa muutoksia levyn tai teollisesti valmistetun komponentin jännityksissä. Joissakin tapauksissa molemminpuolinen puhallus saattaa olla välttämätöntä jännitysten tasaamiseksi. Neuvoja on saatavissa viimeistelyyn erikoistuneilta yrityksiltä.


Elektrolyyttisesti kiillotetut pinnat

Elektrolyyttinen kiillotus on sähkökemiallinen kiillotusmenetelmä, joka soveltuu käytettäväksi sekä levyille että valmiille, monimutkaisillekin kappaleille. Kiillotusprosessin avulla teräspinnan karheushuiput syöpyvät, jolloin pinta tulee sileäksi ja peilimäisen heijastelevaksi.
Sileyden ja peilimäisyyden aste on riippuvainen lähtöpinnan karheudesta. Elektrolyyttisesti kiillotetun pinnan peilimäisyys ei yllä hyvälaatuisen mekaanisesti kiillotetun peilipinnan tasolle, mutta pinnanlaatu on usein riittävä, ja menetelmä on edullinen ja
nopea. Prosessin yhteydessä poistuvat myös metallipinnalla paikoin esiintyvät epämetalliset sulkeumat.
Elektrolyyttisesti kiillotetun pinnan korroosionkestävyys on erinomainen. Sileä pinta pysyy puhtaana esimerkiksi ulko-olosuhteissa, joissa pinta on alttiina ilman epäpuhtauksille. Pinnan puhdistaminen on sen sileyden ansiosta helppoa.

Värjätyt pinnat

Elektrolyyttisesti värjätyt pinnat

Ruostumattoman teräksen korroosionkestävyys perustuu sen pinnalle muodostuvaan kromioksidipitoiseen passiivikalvoon, joka suotuisissa olosuhteissa, ilman hapen läsnäollessa pystyy vaurioituessaankin uusiutumaan. Passiivikalvon paksuutta voidaan kasvattaa sähkökemiallisin menetelmin, jolloin valon taittuminen tässä läpinäkyvässä kalvossa
muuttuu ja pinta muuttuu värilliseksi.
Teräksen pinta voidaan värjätä kemiallisilla menetelmillä. Liuoksen koostumus ja käsittelyaika vaikuttavat syntyvän passiivikalvon paksuuteen. Väri voi olla esimerkiksi pronssi, punainen, violetti tai vihreä kalvonpaksuusalueella 0.02 µm ...0.36 µm. Kalvo kiinnitetään liuoskäsittelyn jälkeen elektrolyyttisesti. Myös täysin musta on mahdollinen, jolloin käytetty liuos on natriumdikromaattia. Austeniittiset ruostumattomat teräkset soveltuvat erityisen hyvin elektrolyyttiseen värjäykseen.
Koska passiivikalvo ei sisällä väriaineita vaan väri perustuu valon taittumiseen ja interferenssiin, pinta ei haalistu UV-säteilyn vaikutuksesta. Teräksen taivuttaminen ei myöskään muuta merkittävästi pinnan ulkonäköä, sillä värillinen passiivikalvo joustaa samalla tavoin kuin väritönkin passiivikalvo. Pinnan naarmuuntumista on tosin varottava, sillä naarmut näkyvät kirkkaina värjätyssä pinnassa.
Koska passiivikalvo on läpinäkyvä, alkuperäisen pinnan laatu näkyy myös värjätyssä tuotteessa. Himmeälle, mattamaiselle pinnalle tehty värjäys saa aikaan himmeän värin ja peilipinnalle tehty värjäys heijastelevan värillisen pinnan.
Elektrolyyttisesti värjätty pinta on pysyvä ja sitä ei tarvitse käsitellä uudestaan kuten maalattuja pintoja. Pinnan vahingoittumista ja naarmuuntumista on tosin varottava, koska pinnalta mekaanisesti kuluneen värin palauttaminen on lähes mahdotonta. Pinnan passiivikalvo vaurioituu hitsin lämpövyöhykkeellä.

Värjätyn pinnan puhdistuksessa on oltava huolellinen. Teräsvillaa ja pintaa naarmuttavia pesusieniä sekä pesuaineita ei tule käyttää. Myös kloridipitoisten puhdistusaineiden käyttö ei ole suositeltavaa.

Elektrolyyttisesti värjätyt kuviovalssatut pinnat
Värjätyt kuviovalssatut pinnat tarjoavat valtavan määrän erilaisia muodon ja värin
yhdistelmiä. Kuvioiden esilletuloa voidaan tehostaa hionnalla, jolloin valinnanvara
kasvaa entisestään. Kuvion kohoumien hionta tekee pinnasta myös paremmin kulutusta
kestävän, sillä väri jää uurteisiin ja mekaaninen rasitus kohdistuu hiotulle teräspinnalle.

Maalatut ja muovipinnoitetut tuotteet

Pinnoitteita käytetään lähinnä ruostumattomilla levytuotteilla. Yleisimmät käyttökohteet maalatuilla ja muovipinnoitetuilla ruostumattomilla teräksillä löytyvät ulkokatoista sekä julkisivuverhoiluista. Erilaisia pohjamaaleja voidaan käyttää kiillotettujen ja
kuvioitujen ruostumattomien teräslevyjen taustapintana, jolloin esimerkiksi teräslevyn liimaaminen komposiittirakenteen runkoon voi helpottua.
Maalaus koostuu pohjamaalista ja lopullisesta maalikerroksesta, joka voi olla esimerkiksi PVF2 tai akryyli. Maalin kiinnittymisen varmistamiseksi tulee pinnoille tehdä asianmukaiset esikäsittelyt.

Erikoisvalmisteiset koristepinnat

Uusilla tekniikoilla ja valmistusprosesseilla pystytään valmistamaan useita erilaisia
mielikuvituksellisiakin graafisia kuvioita.
Valmistusprosesseina käytetään muun muassa etsausta hapoilla tai sähkövirran avulla, suihkupuhallusta, värjäystä, kuviointia, hiontaa sekä kiillotusta. Valmistusmenetelmiin erikoistuneet yritykset pystyvät valmistamaan lukemattomia erilaisia pintakuvioita ja efektejä.

Erilaisia silkkipainotekniikkaan sekä fotoresistiivisiin aineisiin perustuvia menetelmiä on kehitetty kuvioiden ja kuvien siirtämiseksi teräspinnalle. Haluttu kuvio etsataan teräspinnalle. Etsatut pinnat ovat ulkoasultaan himmeitä ja hieman karkeita, jolloin ne muodostavat kontrastin kiillotetuille tai satiinihiotuille pinnoille. Pintoja voidaan myös värjätä elektrokemiallisesti joko ennen
etsausta tai sen jälkeen.

Liite A: Ohjeita ruostumattoman teräksen käyttöön

Ruostumaton teräs on pitkäikäinen, huoltokustannuksiltaan edullinen sekä korroosionkestävä rakennusmateriaali edellyttäen, että käytetty teräslaji on valittu oikein ja pinnanlaatu on käyttökohteeseen soveltuva. Hyvä suunnittelu, oikeat valmistusmenetelmät ja -tavat sekä säännöllinen huolto varmistavat pitkäikäisen ja onnistuneen lopputuloksen.
Yksityiskohtaista ohjeistoa materiaalinvalintaa koskevista näkökohdista, valmistuksesta, hitsauksesta ja ylläpidosta on saatavissa ruostumattoman teräksen tuottajilta ja yhdistyksiltä. Tässä liitteessä on esitetty muutamia hyödyllisiä neuvoja ja vihjeitä ohjaamaan arkkitehtejä ja suunnittelijoita rakenneratkaisuissaan.

Teräslajin valinta

Kromiseostus tuo mukanaan korroosionkestävyyden ruostumattomalle teräkselle, kun taas nikkeli parantaa sitkeyttä, jonkinverran korroosionkestävyyttä sekä muovattavuutta. Molybdeeniä lisätään pinnan pistesyöpyvyyden parantamiseksi aggressiivisissa ympäristöissä. Austeniittinen ruostumaton teräs EN 1.4401 (AISI 316), jota kansanomaisesti kutsutaan myös haponkestäväksi teräkseksi, soveltuu useimpiin kohteisiin, joissa teräs on pitkäaikaisessa käytössä ulkoilmassa. Se soveltuu myös rannikkoalueille ja raskaan teollisuuden rasittamille
paikoille. Yleisimmin käytetty austeniittinen ruostumaton teräs EN 1.4301 (AISI 304), jossa ei ole molybdeeniseostusta, soveltuu vähemmän vaativiin ulko-olosuhteisiin. Ferriittiset ruostumattomat teräkset, joihin on seostettu vain kromia, soveltuvat paremmin sisäkäyttöön, kun taas jotkut parannetut ferriittiset laadut saattavat olla tyydyttäviä ulko-olosuhteissakin. Duplex-teräkset ovat korroosionkestävyydeltään ja lujuudeltaan esimerkiksi rakenneosiin soveltuvia.

Työstö

Ruostumattomat teräkset ovat helposti työstettävissä tavanomaisilla menetelmillä, kuten syväveto, rullamuovaus, valssaus, leikkaus, poraus, lävistys ja hitsaus. Austeniittisten laatujen luonteenomainen piirre on, että ne muokkauslujittuvat voimakkaasti, joten esimerkiksi taivutettaessa tarvitaan noin 50 % enemmän voimaa verrattuna saman paksuiseen hiiliteräkseen. Austeniittiset teräkset ovat myös taipuvaisia ”takaisinjoustoon,” joten niitä täytyy taivuttaa noin 5 % enemmän. Porattaessa tulee käyttää teräviä poranteriä oikeilla nopeuksien ja syöttöjen yhdistelmällä materiaalin ”sinistymisen” ja muokkauslujittumisen estämiseksi. Ruostumattomille tarkoitettuja työkaluja ei tule käyttää hiiliterästen työstämiseen, jotta hiiliteräspöly ei pääse työkalujen mukana ruostumattoman teräksen pintaan.

Liittäminen

Ruostumatonta terästä voidaan yhdistää ja liittää käyttämällä standardinmukaisia menetelmiä, kuten hitsausta ja juottoa sekä mekaanisia menetelmiä ja liimaliitoksia. Sopivan tavan valinta riippuu käyttötarkoituksesta, työympäristöstä, liitokselta vaadittavasta lujuudesta sekä ruostumattoman teräksen laadusta.

Mekaaniset liitokset
Käytettävissä on runsas valikoima ruostumattomasta teräksestä olevia kiinnikkeitä, kuten nastat, ruuvit, pultit, aluslevyt, niitit ja tapit. Mikäli liitos altistuu kosteille tai märille olosuhteille, suositetaan kiinnittimen laaduksi vähintään samaa seostusta kuin liitettävänä olevalla teräksellä. Mikäli käytetään muita kiinnitysmateriaaleja, ne tulee eristää ruostumattomasta teräksestä ei-metallisilla aluslevyillä tai holkeilla. Levyn taakse hitsattuja tappeja käytetään usein kiinnittämään ruostumattomasta teräksestä olevat paneelit välikehykseen. Tämäntyyppinen liitos voidaan tehdä, mikäli levynpaksuus on vähintään
1 mm, jolloin tapitushitsaus ei vaadi hitsin puhdistusta eikä näy levyn etupuolelle. Ohuilla levymateriaaleilla tulee kuitenkin aina välttää liian tiukkoja sovituksia ja kiinnityksiä, jotta esimerkiksi lämmönvaihtelusta syntyvät jännitykset eivät tulisi esiin.

Liimausliitäntä
Ruostumatonta terästä voidaan liimata muun muassa epoksi-, hartsi-, akryyli- ja polyuretaanipohjaisilla liima-aineilla. Soveltuvan liima-aineen valinta riippuu monista tekijöistä kuten ruostumattomaan teräkseen liitettävästä materiaalista, työympäristöstä ja tulevasta kuormitusrasitteesta.
Ennen liimausta on suositeltavaa ottaa yhteyttä liimaaineiden valmistajiin. Myös teräksen valmistajilla voi olla tietoa eri liimausmenetelmien soveltuvuudesta. Usein hieman karhennettu ja puhdistettu pinta antaa hyvän tartuntapohjan, mutta pohjamaalikäsittely saattaa olla tarpeen, vaikkakin nykyaikaiset liima-aineet sietävät kohtuullisen hyvin kosteutta. Ruostumattoman teräksen pinnan esikäsittely koostuu yleensä rasvanpoistosta, hionnasta ja pohjamaalikäsittelystä.

Hitsaus
Ruostumatonta terästä on helppo hitsata. On kuitenkin tärkeää huomioida ruostumattoman teräksen korkeampi lämpölaajeneminen ja matalampi lämmönjohtavuus
hiiliteräkseen verrattuna. Valmistuksen aikaisten vetelyjen minimoiminen onkin usein suurin haaste onnistuneiden lopputuotteiden valmistamiseksi. Pätevät valmistajat tuntevatkin hyvin ruostumattoman teräksen ominaispiirteet.
Hitsausprosessin valinta riippuu monista tekijöistä. TIG-, plasma-, MIG-, laser- sekä vastushitsausprosessit soveltuvat käytettäviksi ruostumattomille teräksille.
Tapitushitsaus on yleinen liitosmenetelmä paneelien kiinnittimissä. Nopealla prosessilla ja riittävällä suojakaasun käytöllä jälkikäsittelyn tarve vähenee. Mikäli hapettumia syntyy, tulee ne joko hioa tai peitata.
Käytettävä pinnanlaatu tulee ottaa huomioon hitsausprosessia valittaessa, sillä hitsisaumojen mekaaninen tai kemiallinen jälkikäsittely muuttaa usein pinnan ulkonäköä. Esimerkiksi hiotun pinnan viimeistely vaatii ammattitaitoa.


Puhdistettavuus

Sadevesi on hyvä ruostumattoman teräksen puhdistaja. Kuvioidut ja hiotut pinnat on suositeltavaa asentaa siten, että kuvio on veden valumissuuntainen. Halkeamia ja
vaakasuoria ”linjoja” olisi vältettävä, jolloin ilman epäpuhtauksien kerääntyminen pinnoille vähenee.
Ruostumattoman teräksen rutiininomainen pesu neutraalilla tai heikosti emäksisellä pesuaineella ja vedellä yhdessä puhdasvesihuuhtelun ja loppukuivauksen kanssa riittää yleensä säilyttämään ruostumattoman teräksen esteettisen ilmeen. Pesutiheys riippuu ympäröivästä olosuhteesta sekä pinnalle asetetuista esteettisistä vaatimuksista. Usein suositellaan 1-2 pesukertaa vuodessa.
Puhdistuksessa ei saa käyttää hiiliteräksestä eikä raudasta valmistettuja hioma-aineita kuten teräsvillaa. Klorideja sisältäviä pesuaineita on myös varottava. Mikäli hiova puhdistus on välttämätöntä, voidaan käyttää hyväksyttyjä nestepuhdisteita tai turvautua asiantuntijan apuun.

Galvaanisen korroosion välttäminen

Mikäli muita metalleja käytetään ulko-olosuhteissa ruostumattoman teräksen yhteydessä, tulee metallipinnat eristää toisistaan ei-metallisella eristeellä, kuten esimerkiksi kumilla, neopreenilla tai nailonilla, jolloin galvaanisen korroosion syntyminen estetään. Ruostumaton
teräs on jalompi kuin kuumasinkitty tai päällystämätön hiiliteräs, sinkki tai alumiini. Ellei ruostumatonta terästä ja edellä mainittuja metalleja eristetä sähköisesti toisistaan, aiheutuu kosteissa oloissa epäjalomman metallin nopea ruostuminen. Ruostumista nopeuttaa, mikäli
jalompi pinta on laaja epäjalompaan metalliin verrattuna. Esimerkiksi ruostumattomien verhoilulevyjen kiinnitys on suositeltavaa tehdä ruostumattomilla kiinnikkeillä.

Pinnan tasalaatuisuus

Mikäli käytetään suuria levypintoja samassa julkisivussa, on usein syytä varmistaa, että käytettävä materiaali on peräisin samasta tuotantoerästä. Teräspinnan ulkonäkö saattaa vaihdella hieman eri valmistuserien välillä.
Valssausprosessin ja etenkin pinnan viimeistelyn kuten hionnan suunta tulee huomioida tuotteiden valmistuksen ja asennuksen aikana. Pinnan erilainen suuntautuneisuus aiheuttaa toisistaan poikkeavan sävyn tietyissä valaistusoloissa. Materiaalin tai elementtien toimittajan kanssa voidaan sopia valssaus- ja hiontasuunnan merkitsemisestä levyjen alapinnalle, suojamuoviin tai pakkausten päälle.

Liite B.
Pinnanlaadut Standardin SFS-EN 10088-2:N Mukaisesti



 PDF: Ruostumattoman teräksen pinnanlaadut